Terävöidyn kirjoittamaan blogia näköjään isojen asioiden
äärellä. Torstaina 22.10.15 hallitus teki asetusmuutoksen, jolla ryhmäkokoja
kasvatetaan yhdellä yli 3-vuotiaiden ryhmissä 1.8.2016 alkaen. Laki
subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta vaatii lakimuutoksen ja se
tuodaan lähiaikoina eduskuntaan päätettäväksi. Tämä on nyt totta, monet meistä
alan ammattilaista ajattelivat, että Sipilä esikuntineen taipuu paineen alla ja
esitykset perutaan. Toisin näyttää käyvän. En usko, että Turkukaan osoittaa
ylimääräistä rahaa ryhmäkokojen pitämiseksi entisellään.
Ryhdyin tähän puuhaan jostain kumman syystä juuri tänä
sunnuntaina. En koskaan suunnittele, että nyt kirjoitan blogia vaan tarve
syntyy hetkessä. Toki hallituksen esityksellä on osansa, samoin Amorphiksen
uudella albumilla jota kuuntelen (en tiedä mikä näitä asioita yhdistää).
Musiikki kuulostaa synkältä ja dramaattiselta. Niin on hallituksenkin päätöksissä dramatiikkaa? Tuhoutuuko laadukas varhaiskasvatus ja
siirrymmekö vähitellen lasten säilöntään kuten monet manaavat?
Varhaiskasvatusaika (20t/vk) on ainakin vielä kirosana julkisessa keskustelussa.
Synkimmät keskustelut pyörivät lain porsaanreiän ympärillä, jolloin
periaatteessa voisi perustaa 3 työntekijän 39 lapsen osapäiväryhmän (3
työntekijää ja 13 lasta per koulutettu työntekijä).
Mikä lopulta muuttuu, nimittäin kukaan ei aio valvoa perheiden
ilmoittamaa tilannetta? Päiväkoteja ei velvoiteta ilmoittamaan perheiden
tilanteista, Kela kieltäytyy olemasta vahti asiassa. Asia jää perheiden
kontolle, lisäksi poikkeuksia riittää. Jos opiskelet äitiyslomalla, työttömänä
teet töitä välillä tai lapsella on erityisiä tarpeita. Lista on pitkä. Summa
summarum, suuria säästöjä ei juurikaan kerry. Seuraavaksi pienten, alle
3-vuotiaiden ryhmän koko kasvaa. Ei kulu kuin vuosi tai kaksi kun tulee esitys. Siihen vuosi päälle niin asetusta on taas muutettu.
Päivähoitoyrittäjänä haluan aina nähdä muutoksen
mahdollisuutena. Paljon vielä puuttuu faktaa päätösten ympäriltä, mutta
päivähoidon laatu on muutakin kuin ryhmäkoko. Sitä keskustelua ei kukaan halua
käydä tässä synkistelyn ilmapiirissä. Sisällön kehittämisessä riittää työtä,
siihen tarvitaan motivoitunutta ja osaavaa henkilökuntaa. Onnistunut tiimityö
kantaa pidemmälle kuin perinteinen ”lastentarhanopettajat ei pyyhi pöytiä”
pedagogiikka. Työyhteisöissä täytyy voida hyvin.
Suosikki lauseeni on, että yksityinen päiväkoti on
mahdollisuus. Sen mahdollisuuden voi jättää käyttämättäkin, mutta olen luvannut
itselleni muuta. Meillä on monta ajatusta ja ideaa torjua heikennyksiä. Lopulta
rahastahan tässä on kysymys, mutta se ei ole arvomaailmassamme ensimmäisenä
listalla.
Amorphiksen uusi albumi loppui juuri. Voin päättää vuodatukseni albumin bonus biisiin Come the spring. Syksy on harvoin toivoa täynnä, mutta joulu
on. Ja sen jälkeenhän on taas kevät.
