maanantai 29. helmikuuta 2016

Päivähoito-oikeuteen ja ryhmäkokoihin tulossa merkittäviä muutoksia

Edessä on monella tapaa jännä kevät! Uusi varhaiskasvatuslaki ja asetus tulevat voimaan 1.8.16, jossa suurennetaan yli 3 vuotiaiden ryhmän suhdelukua seitsemästä kahdeksaan. Työttömien ja perhevapailla olevien perheiden oikeutta varhaiskasvatukseen rajataan 20 tuntiin viikossa. Lisäksi hoitomaksuja esitetään korotettavaksi jopa 71 euroa. Nämä ovat suurimmat muutokset sitten vuoden 1996, jolloin tuli subjektiivinen päivähoito-oikeus.

Mitä tämä oikein käytännössä tarkoittaa? Maksu asia on esitys ja kunnat ovat saaneet ottaa kantaa asiaan. Laki on varma ryhmien suurentamisesta, mutta ottavatko kunnat sen käyttöön? Jo 30 kuntaa on ilmoittanut jatkavansa ilman ryhmien suurennoksia ja ilman subjektiivisen oikeuden rajaamista.

Turun kaupunginhallitus käsittelee asiaa ensimmäisen kerran 16.3. Selvitystyö on käynnissä asian tiimoilta. Tuleeko tiukennuksista riittävästi säästöä? Pienissä päiväkodeissa, jotka ovat useimmiten yksityisiä, ryhmiä ei voi suurentaa, koska seinät tulevat vastaan. Toinen vaihtoehto on vähentää työntekijöitä. Sekään ei välttämättä onnistu. Jäljelle jää työajan lyhentäminen, joka sekin on vaikeaa. Päivä on aina jommastakummasta päästä liian lyhyt.

Byrokratia uhkaa lisääntyä kun toimistotyöntekijät selvittävät käsipelillä perheiden tilannetta. Merkittäviä kustannussäästöjä ei välttämättä synny. Kaikki lisää tuleva työ mikä tehdään jossain muualla kuin päiväkodeissa lasten kanssa, on turhaa. Onhan tämä myös iso arvovalinta.

Jossain kohtaa kuntien on jokatapauksessa harkittava lainsäätäjän mahdollistamia ryhmien suurennuksia ja varhaiskasvatusajan käyttöönottoa. Valtion osuudet pienenevät vääjäämättä. Hyvä jos saataisiin muutokset edes portaittain käyttöön, muutaman vuoden aika jänteellä.

Mitä tämä tarkoittaa turkulaisille perheille? Syksyn hoitopaikkapäätökset viivästyvät. Onko maaliskuussakaan asia vielä käsitelty? Päiväkodeissa joudutaan hahmottelemaan erilaisia vaihtoehtoja päätöksiä odotellessa eli tehdään turhaa työtä.

Turku toimii esimerkkinä seutukunnalle ja on ollut tähän asti hyvä esimerkki päivähoidon palveluseteliasioissa. Toivottavasti tämä odottaminen, turha työ ja epätietoisuus palkitaan kohtuullisilla hoitomaksuilla ja entisen kokoisilla ryhmillä rajoittamatta myöskään subjektiivista päivähoito-oikeutta.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Päiväkotiryhmät suurenee, varhaiskasvatusaikaa tarjotaan kotona oleville.

Terävöidyn kirjoittamaan blogia näköjään isojen asioiden äärellä. Torstaina 22.10.15 hallitus teki asetusmuutoksen, jolla ryhmäkokoja kasvatetaan yhdellä yli 3-vuotiaiden ryhmissä 1.8.2016 alkaen. Laki subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta vaatii lakimuutoksen ja se tuodaan lähiaikoina eduskuntaan päätettäväksi. Tämä on nyt totta, monet meistä alan ammattilaista ajattelivat, että Sipilä esikuntineen taipuu paineen alla ja esitykset perutaan. Toisin näyttää käyvän. En usko, että Turkukaan osoittaa ylimääräistä rahaa ryhmäkokojen pitämiseksi entisellään.

Ryhdyin tähän puuhaan jostain kumman syystä juuri tänä sunnuntaina. En koskaan suunnittele, että nyt kirjoitan blogia vaan tarve syntyy hetkessä. Toki hallituksen esityksellä on osansa, samoin Amorphiksen uudella albumilla jota kuuntelen (en tiedä mikä näitä asioita yhdistää). Musiikki kuulostaa synkältä ja dramaattiselta. Niin on hallituksenkin päätöksissä dramatiikkaa? Tuhoutuuko laadukas varhaiskasvatus ja siirrymmekö vähitellen lasten säilöntään kuten monet manaavat? 

Varhaiskasvatusaika (20t/vk) on ainakin vielä kirosana julkisessa keskustelussa. Synkimmät keskustelut pyörivät lain porsaanreiän ympärillä, jolloin periaatteessa voisi perustaa 3 työntekijän 39 lapsen osapäiväryhmän (3 työntekijää ja 13 lasta per koulutettu työntekijä).

Mikä lopulta muuttuu, nimittäin kukaan ei aio valvoa perheiden ilmoittamaa tilannetta? Päiväkoteja ei velvoiteta ilmoittamaan perheiden tilanteista, Kela kieltäytyy olemasta vahti asiassa. Asia jää perheiden kontolle, lisäksi poikkeuksia riittää. Jos opiskelet äitiyslomalla, työttömänä teet töitä välillä tai lapsella on erityisiä tarpeita. Lista on pitkä. Summa summarum, suuria säästöjä ei juurikaan kerry. Seuraavaksi pienten, alle 3-vuotiaiden ryhmän koko kasvaa. Ei kulu kuin vuosi tai kaksi kun tulee esitys. Siihen vuosi päälle niin asetusta on taas muutettu.

Päivähoitoyrittäjänä haluan aina nähdä muutoksen mahdollisuutena. Paljon vielä puuttuu faktaa päätösten ympäriltä, mutta päivähoidon laatu on muutakin kuin ryhmäkoko. Sitä keskustelua ei kukaan halua käydä tässä synkistelyn ilmapiirissä. Sisällön kehittämisessä riittää työtä, siihen tarvitaan motivoitunutta ja osaavaa henkilökuntaa. Onnistunut tiimityö kantaa pidemmälle kuin perinteinen ”lastentarhanopettajat ei pyyhi pöytiä” pedagogiikka. Työyhteisöissä täytyy voida hyvin.

Suosikki lauseeni on, että yksityinen päiväkoti on mahdollisuus. Sen mahdollisuuden voi jättää käyttämättäkin, mutta olen luvannut itselleni muuta. Meillä on monta ajatusta ja ideaa torjua heikennyksiä. Lopulta rahastahan tässä on kysymys, mutta se ei ole arvomaailmassamme ensimmäisenä listalla.

Amorphiksen uusi albumi loppui juuri. Voin päättää vuodatukseni albumin bonus biisiin Come the spring.  Syksy on harvoin toivoa täynnä, mutta joulu on. Ja sen jälkeenhän on taas kevät.


perjantai 27. maaliskuuta 2015

Mukulax Mukana Markkinoilla

Kevätaurinko lämmittää mukavasti. Pieni pelko on takatalvesta, mutta valo saa meidät jo odottamaan kevättä ja kesää. Talvi on ollut leuto. Mistä sen tietää? Päiväkodin hiekkalaatikoissa alkaa olla hiekka vähissä ja muovisista Plaston kuorma-autoista irtoavat pyörät J.

Varhaiskasvatuksen tiimoilla on tapahtunut paljon. Valtakunnan tasolla on ollut valtavasti puhetta ja suunnitelmia, mutta lopputulema on ollut laiha. Varhaiskasvatuslaki floppasi jälleen ja seuraava hallitus saa sen käsiteltäväkseen. Hyvä niin, ei siinä olisi ollut mitään uutta. Nimike uudistuksia ja lisää ympäripyöreitä lauseita. Niitä ei kaivata.

Turun Varhaiskasvatuksessa on tuntunut tuulevan. Turun Sanomat on kirjoittanut juttuja päivähoidosta ahkerasti, välillä viikottain ja vieläpä Seiskan tyyliin. ”Yksityiset päiväkodit kieltäytyvät ottamasta erityislapsia ja valitsevat asiakkaansa” Totuus oli se, että toimittaja oli kuullut joltain vammaisjärjestöjen edustajalta, että joku yksityisistä päiväkodeista olisi joskus kieltäytynyt. Se oli sillä kertaa otsikon aiheinen juttu. Palvelusetelillä oli Turussa siinä kohtaa miltei 1400 lasta. Nyt on vielä enemmän.

Tässä kohtaa olisi toivonut virkamiesten tukea, edes jotain neutraalia. Vastaus oli lehdessä, että emme kommentoi. Se tuntui pahalta ja väärältä. Koskahan pääsemme ajatukseen, että Turussa on laadukasta varhaiskasvatusta? Sitä tuottaa joukko yksityisiä toimijoita ja kunta itse. Perheet tietävät oman arkensa kautta oman valintansa laadun. Vielä kun tämä välittyisi sinne toimistojen pimeyteen.

Sijoittajataustaisten päivähoitoyritysten rynnistys Turkuun on raju. Syksyyn mennessä valmistuu 4 uutta päiväkotia. On hienoa, että suomalaiseen päivähoitoon sijoitetaan. Samaan aikaan haetaan kaikkiin näihin päiväkoteihin henkilökuntaa. Löytyykö, on hyvä kysymys.  Kannattavuus on näiden yritysten tärkein kriteeri. Miten se tulos tehdään, on toinen hyvä kysymys? Rahoittaja vaatii tulosta.

Tänä vuonna viimeistään käynnistyvät Turussa päivähoidon markkinat. Kuulostaa ehkä pahemmalta kuin totuus onkaan. Positiivista siinä on, että vanhemmat ovat joillakin alueilla todellisia voittajia kun voivat valita yksityisen palvelun ja kunnan väliltä. Jokainen joutuu ryhdistäytymään ja miettimään omaa toimintaansa. Huolestuttava puoli on, että onko tämä enää kenenkään hallinnassa? Pytinkiä nousee siihen tahtiin, ettei kunta kerkeä laittamaan omaa toimintaansa pakettiin.

Mukulaxin tavoitteena on ollut laajentua niin suureksi, että oma keittiö on mahdollinen. Se päivä koettiin viime syksynä. Olemme pala palalta löytäneet hyvät toimittajat, koko ajan tulee uusia paikallisia joko luomu- tai lähiruokayrittäjiä listoillemme.

Olemme päivittäneet strategiaamme. Nyt keskitymme todella sisältöön ja laatuun. Syksyllä alkaa vuoden mittainen koulutusprojekti, jossa yhtenäistämme ja lisäämme projektioppimiseen liittyviä taitoja. Projektit ovat aina olleet juttumme, nyt syvennämme osaamistamme.

Olemme hakeneet kolmannen kerran kansainväliseen projektiin. Mikäli hakemus menee läpi, olemme seuraavan 3 vuoden aikana yhteistyössä Irlannin, Puolan, Kyproksen, Romanian ja Unkarin kanssa. Teemana tässä Erasmus hankkeessa on kiusaamisen ehkäisy ja ryhmäpudokkuuden estäminen. Kesällä saamme lopullisen vastauksen hakemukseemme. Projekti alkaisi todennäköisesti syyskuussa Irlannista, jonne delegaatiomme suuntaisi EUn rahoilla J.  

Meillä on tavoitteena itse koordinoida viiden vuoden sisään kansainvälinen varhaiskasvatuksen hanke. Suomalainen varhaiskasvatus on todella arvostettua Euroopassa, vaikka monet uskovat aikaiseen koulun aloitukseen. Leikin arvo myönnetään, mutta ei sille aikaa heru.

maanantai 20. lokakuuta 2014

15 vuotta Mukulaxia-välitilinpäätös

Juhlavuoden tapahtumat ovat takana ja vuosi alkaa päättymään. Keväällä pidetty yhteinen iso kevätjuhla Carbiassa ja syyskuussa Mukulaxin oma Liikunnan  ihmemaa Kupittaan urheiluhallissa olivat molemmat arjen ohessa puristettuja tapahtumia, joista jäi todella hyvä mieli. Osaanotto ja palaute olivat hyviä.

Tähän vuoteen mahtuu vielä verkkosivujen uusiminen. Etusivulla tulemme kertomaan kaikkia päiväkoteja yhdistävistä asioista. Päiväkotien alta löytyy tarkempaa tietoa. Viikko-ohjelmat yritämme saada helposti myös älypuhelimessa aukeaviksi.

Jaamme osaamisemme nyt neljään osaan: projektioppimiseen, pienryhmätoimintaan, leikkiin ja lasten hyvään ravintoon päiväkotipäivän aikana. Mukulaxin arvot olemme keskustelleet myös uudestaan auki ja tarkentaneet niitä. Näillä pusketaan eteenpäin 2010 lukua.  

Mukulax kulkee toiseen suuntaan-eteenpäin

Uuden Hirvensalon päiväkotimme myötä saimme uuden, oman valmistuskeittiön, joka palvelee kaikkia päiväkotejamme. Ruoka on reilussa tunnissa joka päiväkodissa lämpimänä ja tuoreena. Raaka-aineet ovat parhaita joko luomua tai lähituottajilta. Tosin ihan kaikkea ei ole saatavilla. Kotimaisia luomubanaaneja on vaikea löytää :) Turun Sivistystoimelle iso kiitos. Anottu ja saatu investointituki on kaikki sijoitettu uuteen valmistuskeittiöön.

Toinen meille tärkeä asia on lähijohtajuus. Pienissäkin päiväkodeissa meillä on yksikön johtaja. Johtajuutta ei ole siirretty mihinkään muualle vaan arkipäivän asioissa perheet voivat tavata johtajan päivittäin. Työntekijöille on selvää, että esimies johtaa edestä toimintaa ja varmistaa varhaiskasvatuksen laadun niinkuin se on suunnitelmiin kirjattu. Kaikki ei aina suju yhteistyössä kuin tanssi, pulmat voidaan kuitenkin heti selvittää heti arjessa. Päätöksenteko ei ole karannut kauas.

Kunnat laskevat yleisesti ottaen, että useamman päiväkodin johtajuus tuo säästöjä. Tällöin johtajuus karkaa kauas ja tuo vieraantumista arjesta. Se ei varmasti ole eduksi ei perheille eikä henkilökunnalle.

Tämän välitilinpäätöksen kunniaksi pidän vuodenvaihteessa myös nollausvapaan. Kesällä loma jäi kahteen viikkoon. Korvaan sen nyt joulu-tammikuussa kahdeksan viikon matkalla Australiaan, Uuteen Seelantiin ja Fidzi-saarille.

Hyvää syksyä 2014 Hannu

lauantai 17. toukokuuta 2014

Päivähoito yrittämisen ihanuus ja kurjuus

Samalla kun meidän Mukulaxin toiminta täytti 15-vuotta, tuli minullekin samat vuodet täyteen yrittäjänä. En koskaan, koskaan ajatellut päätyväni yrittäjäksi. Mites tässä on näin päässyt käymään?

Turun yliopiston Rauman yksikön lastentarhanopettajaopiskelijat ovat pyytäneet minut luennoitsijaksi yrittäjäkurssillaan useana vuonna. Omasta yrittäjyydestäni tietysti aina puhutaan, mutta myös päiväkodissa tapahtuvasta yrittäjäkasvatuksesta. Parasta yrittäjäkasvatusta on tukea lapsen itsetuntoa, antaa tilaa leikille, ja luovalle ajattelulle. Tästä kaikesta olen saanut itse lapsena nauttia, tosin en päiväkodissa.

Ihanuus

Kuinka moni saa valita työkaverinsa? Hei minä saan! Perheet valitsevat meidät, mutta uskoisin heidän tekevän sen ainakin osittain siksi, että meillä sellaista väkeä töissä, josta näkyy innostus kehittää omaa työtään, halua kohdata perheet arjessa.

Tiedän olevani jonkinlainen riippakivi henkilökunnalle käydessäni ryhmissä tervehtimässä. Hassuttelen lasten kanssa ja saan välillä lapset ”irti tupestaan”, mutta se on niin mukavaa keritä edes vähän kurkkaamaan mitä on menossa, nähdä joku hyvä leikki/seurata innostuneita jumppaajia. Mun sydän on siellä lasten kanssa, vaikka en kyllä taitais enää olla kaksinen lastentarhanopettaja.

Kurjuus

15-vuoden aikana Turun kanssa on ollut useita vaiheita siitä, miten yksityistä päivähoitoa rahoitetaan. Noin 85% rahasta tulee kunnan pussista. Alkuvuosina toimittiin yksityisen hoidon tuen kuntalisällä, sitten osallistuttiin kilpailutukseen. Se oli täydellinen fiasko. Muutama palveluntuottaja valitti markkinatuomioistuimeen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Koko 3,5 vuoden sopimusaika meni erilaisia valitusprosesseja seuratessa.

Koko vuosituhannen alun toivottiin palvelusetelin tyyppistä ratkaisua, jossa perheen valinnan mukaan raha seuraisi perheen mukana. 2009 asiakaspalvelulaki muuttui niin, että palveluseteli  päivähoidossa tuli mahdolliseksi. Turku otti heti 2010 setelin käyttöön. Olin mukana tiiviisti kehittelemässä virkamiesten kanssa uusia ratkaisuja, miten saadaan byrokratia kevyeksi ja perheelle helpoksi hakea seteliä.

Turku on ollut mallikaupunki päivähoidon palvelusetelin kehittelyssä. 2012 kaupunki teetti sekä ulkoisen että sisäisen kustannuslaskelman siitä, mikä edullisin tapa tuottaa päivähoitoa. Palvelusetelillä tuotettu päivähoito on 3000 euroa vuodessa/lapsi halvempi vaihtoehto kunnalliseen verrattuna ja ero vaan kasvaa.

 Asiakaspalautteemme on erittäin hyvää. Yksityisen päivähoidon valvonta on niin tiukkaa, ettei edes kunnan omaa toimintaa valvota yhtä paljon. Viimeisin isku vyön alle on kaupunginjohtajan yritys estää jo sovittujen indeksikorotusten toimeenpano!

Just huomasin, että KURJUUS kappaleesta tuli pidempi kuin IHANUUDESTA. Älkää tehkö siitä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Tämä työ on aivan ihanaa ja koukuttavaa.

Mä en jää koskaan eläkkeelle ! Ripotelkaa mun tuhkat päiväkodin pihalle.

Hannu




torstai 23. toukokuuta 2013

Oman elämän historiaa

Torstaina tein sen mitä olin suunnitellut jo pitkään. Menin kohtaamaan vanhat traumani. Littoisten päiväkodissa oli 70-vuotisjuhlat. Olin yhden toimintakauden tuossa päiväkodissa hoidossa vuonna -64. Muistan tuolta ajalta vain pakkonukkumisen, pakkosyömisen ja kylmän nihkeät aikuiset. Ainoa mukava muisto oli nukketeatteri.

Kyse ei ole ainoastaan huonoista muistoista vaan asioista joista jäi trauma. En pysty vieläkään syömään hernekeittoa, koska tuona kaameana vuotena jouduin pakkosyöttämisen uhriksi. Minä olin sellainen pullea ”hyvinsyövä” pikkupoika, jolla oli äitiä ikävä aamusta iltaan. Ryhmät olivat suuria noin 30 lasta. Kuri ja järjestys olivat tärkeintä mitä päivähoito voi tuolloin tarjota. Minä, perheen ainoa lapsi, joka oli elänyt rauhallista kotielämää ensimmäiset 3-vuotta, oli aivan hukassa isossa päiväkodissa.
   
 Tuona dramaattisena päivänä olin tulossa kipeäksi ja ruoka ei oikein maistunut. Ruokaahan ei voinut jättää, vaan (pitkänokkainen) Maija-täti otti niskasta kiinni ja syötti lusikalla suuhun. Oksensin koko illan sitä hernekeittoa. Vieläkin pelkkä hernekeiton haju saa minut voimaan pahoin.

On kaamea ajatus jos joku Mukulaxin lapsista ajattelisi päiväkoti ja esikouluvuosistaan kuten minä omistani. Päiväkodin täytyy olla paikka jonne on kiva tulla, jossa on turvallisia aikuisia. Haluaisin, että lapset muistaisivat päiväkodin paikkana, jossa voi leikkiä huikeita leikkejä sellaisessa ryhmässä, johon kokee kuuluvansa eikä kukaan kiusaa. Aikuiset ovat saatavilla kun niitä tarvitaan.

Oma päiväkoti muistoni on ollut ohjenuorani. Mitä jäi puuttumaan? Ei ollut turvallisuutta, ei läheisyyttä. Se hyvä minkä muistin oli elämys.


Teemme kaikkemme työkavereideni kanssa, jotta tämä tärkeä aika ihmisen elämässä olisi onnistunut ja antaisi mahdollisuuden lapsen kasvaa luovassa ja turvallisessa ympäristössä.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Kunnallisvaalit lähestyvät!




 Vanhustenhoito on saanut paljon julkisuutta näin kunnallisvaalien alla. Siellä tavoitellaan samanlaista järjestelmää kuin päivähoidossa, jossa lasten määrä ja henkilökunta on sidottu toisiinsa. Päivähoidon ongelmana on vastaavasti, ettei ryhmien enimmäiskokoa ole määritelty. Lisäämällä henkilökuntaa voidaan ryhmiä täyttää lisää.

Kunnan velvollisuutena on järjestää päivähoito. Se voi tehdä sen omissa päiväkodeissaan tai luoda puitteet yksityiselle päivähoidolle. Turussa kaikesta päivähoidosta on 22 prosenttia yksityistä. Tavoitteena on saavuttaa 30 prosentin taso vuoteen 2020 mennessä.

Tämän valtuustokauden aikana on luotu paljon lisää puitteita yksityiselle päivähoidolle. Muun muassa palvelusetelistä tuli pysyvä vaihtoehto. Perheiden valinnan vaihtoehdot ovat lisääntyneet ja kuntaan on nopeasti luotu lisää päiväkotipaikkoja. Suuri osa palveluntuottajista noudattaa vieläpä kunnallisen päivähoidon hintaa. Poliittisen opposition puolella vakuutellaan painopisteen muuttuvan kunnallisen vaihtoehdon puoleen jos vaalivoitto tulee.  Perheet ovat enempi kiinnostuneita lähellä olevasta palvelusta kuin siitä kuka palvelun järjestää. Meitä yksityisen päivähoidon puolella haluttaisi puhua mieluummin mitä päivähoidon sisällä tapahtuu kuin siitä kuka palvelun tuottaa.

Kysykää ehdokkailta päivähoidosta, lukekaa heidän www-sivujaan. Jyrkät mielipiteet yksityisen ja kunnallisen päivähoidon välillä eivät palvele ketään ja ovat mennyttä aikaa. Yhteistyötä on tehty kentällä kaiken aikaa. Kaikki tavoittelevat hyvää perheen ja lapsen arkea.